Huumeet pahasta?

"Mä en voi kattoa kun sä vedät ton, meetkö muualle tekee sen", näin kuulin eräs ilta joltakulta eräässä tilanteessa, jossa toinen henkilö aikoi ottaa pillerin tehostaakseen humalatilaansa.
Juttelin pyynnön esittäneen henkilön kanssa hänen suhtautumisesta huumeisiin ja tein parhaani ymmärtääkseni hänen kantansa. Hän ei halunnut nähdä muiden ihmisten käyttävän aineita eri muodoissa ja hänen ratkaisunsa tähän olivat joskus kuulemma olleet fyysisiä.
Halusin tietää mitä me kaikki ajattelemme huumeista.

Monta kertaa olen kuullut että huumeet ovat pahasta ja niissä ei ole mitään hyvää. Olen kuullut näin niin monta kertaa, että lähdin miettimään aivan toista näkökulmaa tähän. Kysyin sen kysymyksen mitä kaikkien pitäisi esittää itselleen eksyessään elämään; "miksi?".

Miksi niin monilla ihmisillä on niin kielteinen kanta huumeisiin? He kertovat niiden rappeuttavan ihmisen elämän. He kertovat ihmisen elämän pyörivän lopulta huumeiden ympärillä. Tämä varmasti johtaa monenlaisiin ongelmiin, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.
Jos se on kärsimystä, miksi katsomme muiden ihmisten kärsimistä pahalla? Koska he ovat aiheuttaneet sen itselleen? Toki koukkuun päätymiseen on kaikilla oma reittinsä ja syynsä mutta ylipäätänsä suurin huolenaiheeni on 'nistien' halveksuminen.
Jos sanot nistille töykeästi, mikset sano masentuneellekin? Entä jos nistikään ei ole päätynyt tilanteeseensa omasta kädestään? Onko viiltelykin oma päätös? Usein ensimmäisten aineiden ottaminen (ja siitä syystä lopulta koukkuun jääminen) tapahtuu oman käden kautta, mutta eikö kukaan mieti miksi joku siihen päätyy? Kuinka paljon ihmisen pitää jo kärsiä tai olla jollain tavalla erikoisessa tilanteessa että päätyy tähän ratkaisuun? Olenko minä heitä tuomitsemaan heidän päätöksistään?

Kysyin ystävältäni mitä hän tekisi jos hänen lähimmäisensä selväjärkisenä päättäisi kokeilla suonensisäisiä. Hän halusi estää lähimmäistään puhumalla. Kysyin miksi.
Tärkeintä on aina kysyä miksi joku ajattelee jollain tavalla.
Miksi hänen pitäisi välittää jostakusta joka päätyy omasta mielestä erittäin typerään päätökseen? Jos kyseessä on lähimmäinen, olisi mielestäni täysin inhimillistä yrittää estää toista järkeilemällä mutta lopulta, miten täytyy ajatella, jotta sallisi täysin toisen tekemän päätöksen?
Tavoitteenani on yrittää ymmärtää kaikkia mahdollisia ajattelutapoja jotka johtavat mitä rankimpien sekä vääriksi ymmärrettyjen asioiden ja tekojen hyväksymiseen.

"Miksi välittäisit jostakusta, jos hän kerran tekee niin typerästi?", On eri asia välittää ja tehdä valintoja. On valinta haukkua kadulla makaavaa nistiä, mutta on eri asia vihata tätä ihmistä kuin välittää koko ihmisen valinnoista.

Itse en usko että olen kukaan kertomaan kenellekkään miten heidän pitäisi olla ja mitä valintoja tehdä. En ole kukaan päättämään mitään toisen puolesta.
Olisi minun mielestäni parempi, jos ihmiset yrittäisivät mielummin ymmärtää huumeita käyttävää kuin vihata häntä, sillä miksi meidän pitäisi rasittaa itseämme muiden ihmisten päätöksillä jotka näemme vääriksi?

Näen maailman, mikä ei toimi ilman vääriä päätöksiä ja kärsimystä. Näen maailman, jossa on niin paljon hyvää ja luonnollisesti vastapainona niin paljon pahaakin. Miksi minun pitäisi nähdä toisen ihmisen elämänsä rappeuttamisen vääränä, kun näen vain yhden tämän maailman ihmisistä joka päätyy kärsimyksen tielle (tai niin sen useimmat mieltävät)? En halua vihata tai nähdä vääränä, sillä se aiheuttaa vain negatiivisia tunteita. Haluan ymmärtää ja nähdä pienen osan suuresta kokonaisuudesta, jota kutsumme elämäksi.

Uskon, että monilla koukkuun jääneillä on ollut syynsä aloittamiseen. Uskon myös, että monilla viiltelyyn päätyneillä on samankaltaiset syyt. Silti jotkut tuntemistani haukkuvat ensimmäistä vaikka näen nämä kaksi miltei samana.

Voimmeko koskaan sanoa onko huumeiden käyttö todella huono asia? Jos näen mitä kauniimpia ihmisiä (ajatuksiltaan), jotka ovat päässeet irti huumeista, muiden raittiudessa pysyneiden ihmisten joukossa nousevan muiden yläpuolelle mittarissa, jossa kirkon penkillä istuvan mielestä meidät tuonpuoleisessa mitataan. Tämä on se hetki, kun näen ihmisiä jotka ovat käyneet kivisen ja vaikean tien ollakseen jotain, mitä ymmärtääkseen täytyy käydä itse se sama tie. Via dolorosa.

Tämän kaiken jälkeen, miten voin sanoa huumeiden käytön olevan väärin? Miten voin sanoa sen myöskään olevan oikein.
Sanon sen olevan valinta.
Sanon sen olevan tie jota kulkea. Se ei välttämättä ole helppo.
En tuomitse.
En katso pahalla.
Haluan vain nähdä.