Kävimme väittelyä tästä pitkän aikaa omatessamme eri mielipiteet asiaan. Monesti olen kuullut jonkun vihaavan pedofiilejä ja olen saanut jopa kuvan meidän yhteiskunnastamme jossa suuri osa ihmisistä vihaa taikka inhoaa pedofiliaa.
On toki ymmärrettävää reagoida vihalla, kun lukee uutisista jonkun raiskanneen lapsen. On ymmärrettävää tuolla hetkellä vihata koko pedofiliaa itsessään, mutta toisaalta, mietin taas miksi rasitamme itseämme niin paljon muiden ihmisten ongelmilla.
En näe pedofiliaa sairautena kuten en homoseksuaalisuuttakaan tai muita seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Meistä jokainen syntyy tietynlaisena, eivät homot voi homoseksuaalisuudelleen mitään eivätkä pedofiilit pedofilialleen. On ikävystyttävää mielestäni haukkua jotakuta joka ei voi jollekkin omalle asialleen mitään. En väitä että pedofiilit syntyisivät pedofiileinä, mutta elän todellisuudessa, missä pedofiili ei voi itselleen mitään eikä koskaan saanut siitä itse päättääkkään.
Miksi pedofiili sitten joskus ehkä päätyykin ratkaisuun, minkä luet lehdestä seuraavana päivänä? Kuvittele olevasi homoseksuaali ja eläisit vaikkapa 1500-luvulla, milloin homoseksuaalisuus oli rankaistavaa äärimmäisin keinoin. Miltä sinusta tuntuisi kun on niin vaarallista ja väärää toteuttaa omaa itseäsi? Elää kahleissa, mutta irtautuakko lopulta niistä, vaiko elää 'itsesi' loppuun asti kahlittuna.
Toki tässä on yksi suuri ero; pedofiilin 'itsensä toteuttaminen' aiheuttaa lapselle pahaa, eikä tämä sovi yhteiskunnassamme. Ei homoseksuaalin itsensä toteuttaminen aiheuta pahaa muille (kunhan ketään ei raiskata tai jotain muuta).
Kuvittele mitä se on olla ja elää itsenä, jona et välttämättä haluaisi olla, ja elää maailmassa missä et voi olla oma itsesi. Elää itsesi kahleissa.
Ymmärtämässäni yhteiskunnassa missä elämme, uskon että pedofiilin on todella vaikea sanoa kenellekkään olevansa mitä on. Kuinka suuri ahdinko se on hänelle? Ymmärrän sen kärsimyksenä. Miksi pilkata kärsivää? Ymmärrän, että on pelottavaa kuvitella, että joku ajattelisi sinunkin lapsista jotain sellaista, mutta haluatko ikinä tietää mitä joku saattaa sinustakin kuvitella? Ymmärrän, että on pelottavaa olla jonkun seurassa ja pelätä toisen tekevän jotain, mitä et ikinä haluaisi kuvitella.
Mutta oletko koskaan ajatellut niitä pedofiilejä, jotka eivät koskaan toteuta haluamaansa ja kärsivät niin paljon siitä? Kuinka joku voi kestää sen kaiken läpi? Kuinka vahva täytyy olla?
Minä ihannoin heitä jotka kestävät sen läpi rikkomatta muita vastaan. Ihmisiä jotka pysyvät päätöksessään.
En halua, että meidän yhteiskunnassamme halveksuttaisiin kärsiviä ihmisiä, mutta halveksua heitä, jotka ovat niin pahoin tehneet jotakuta vastaan? Jos toista vastaan rikkonut häpeääkin itseään ja on niin pahoillaan tekemästään, minun täytyisi tietää kuinka suuri kärsimys on olla ihminen, joka ei lopulta voinut itselleen mitään.
Toisaalta en voi koko asialle mitään. Haluan vain että kärsivät jaksaisivat itsensä loppuun asti, ja heidät palkittaisiin siitä.
Miksi koskaan vihaisin heitä?
Vihaisinko heitä, jotka olisivat ylpeitä tekemästään? Viha rasittaa mieltä, miksi rasittaisin itseäni jos en voi vaikuttaa johonkin taikka tehdä minkäänlaista muutosta siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti